Alun pitäen olen lähtenyt opiskelemaan sosiologiaa koska olen halunnut tietää mitkä asiat meitä ympäröivässä yhteiskunnassa ja kulttuurissa muokkaavat. Mistä identiteettini koostuu ja mikä tekee minusta minut. Sosiologia tuntui psykologiaan verrattuna konkreettisemmalta ja henkisesti ei niin rasittavalta vaihtoehdolta. Olin myös lukion päättäessäni kiinnostunut monista eri asioista ja sosiologia tuntui tarpeeksi laajalta tyydyttämään tiedonjanoani.
Opiskellessani aiemmin Joensuun yliopistossa puntaroin kauan sen välillä suuntautuisinko sosiologian aloista kulttuurin tutkimukseen vai sosiaalipolitiikkaan. Mietiskelin paljon sitä millaista sosiologiaa haluaisin tehdä ja minkälaisin motiivein. Siirryttyäni Kuopion yliopistoon tein valinnan keskittyä opiskeluissani sosiaalipolitiikkaan. Otin myös sivuaineekseni sosiaalityön. Vaikka aihealue ei ole niin mielenkiintoista kuin kulttuurintutkimus, on siitä mielestäni enemmän yhteiskunnallista hyötyä. Itseltäni löytyy paljon mielenkiinnon kohteita ja usein koen aiheiden rajaamiseen vaikeaksi. Rajaaminen on kuitenkin tärkeää niin itse aiheen kuin ajankäytönkin kannalta. Sosiologia on teoreettinen tiede ja se on muokannut myös tapaani lähestyä asioita. Olipa kyseessä mikä tahansa uusi asia, oma mielenkiinto lähtee vetämään teoreettiselle tasolle. Vahvuuteni onkin sitä myöten enemmän suuremmissa linjoissa, kuin pienemmissä yksityiskohdissa. Akateemisessa kirjoittamisessa minulla ei niinkään ole suurempia ongelmia, tai näin minulle on ainakin sanottu. Osaan tuottaa tieteellistä tekstiä siten, että ajatuksenkulkuni on seurattavaa. Minulla ei myöskään ole vaikeuksia kertoa omin sanoin (referoiden) muiden ajatuksia. Osaan myös käyttää lähdeviittauksia. Tarvitsen kuitenkin kirjoittamiseen harjoitusta, sillä koen vaikeaksi tuottaa tekstiä esim. yliopistolla. Tarvitsen oman rauhan, jotta se alkaa sujua. Erityisesti kielenhuollolliset seikat olisi hyvä oppia paremmin, jottei niitä tarvitsisi sen enempää mietiskellä. Tätä kautta voisi myös keskittyä pelkästään itse asiaan. Tämä on kuitenkin vain harjoituksen kysymys.
Sosiologian koulutöitä olen tehnyt seuraavaa: Sisällönanalyysityön tein opiskelijakaverini kanssa ja työn aiheena oli mieskuvan tutkiminen Timo Rautiainen ja Trio Niskalaukaus –yhtyeen sanoituksissa. Työn tekeminen oli erittäin antoisaa, koska se avasi ymmärrystäni todellisuuden rakentumisesta ja siitä kuinka sanat luovat merkityksiä jakamaamme kulttuuriseen todellisuuteen. Ennen työntekoa olin erityisen kiinnostunut todellisuuden rakentumisesta ja erityisesti symbolisesta interaktionismista. Kvantitatiivisen työni tein Sosiaalisesta pääomasta opiskellessani Kuopiosta Joensuuhun. Luentopäiväkirjat olen tehnyt ”Sosiologian tutkimuksen ajankuvia ja hyvinvoinnin tulevaisuus” sekä ”Tyttötutkimus” –seminaareista. Luentopäiväkirjoista STA:ta työstäessäni sain vihdoin mielessäni nivottua yhteen Joensuun ja Kuopion yliopiston sosiologian opetuksen eroavaisuudet. Sen painotetaanko opetuksessa sosiologian yleisiä teorioita, tutkimusteorioita vai aikalaisanalyyseja. Myös tämän työn kautta pääsin pohtimaan minkälaista sosiologiaa haluaisin tehdä, eritoten sitä millaisesta sosiologiasta on eniten yhteiskunnallista hyötyä. Yhteiskuntatieteestä ei kuitenkaan saa tulla fantasiaa, jolla ei ole minkäänlaista kosketusta empiiriseen todellisuuteen. Tyttötutkimus luentopäiväkirjaa tehtäessä huomasin etten allekirjoita omassa elämässäni väitteitä siitä mitä ”old school” tyttöjen kulttuurista seminaarissa kerrottiin. Kun puhutaan feminismistä niin olen naisten sisäisiä eroavaisuuksien korostava, en naisten ja miesten sukupuolisten eroavaisuuksien. Sukupuoli rakentuu sekä biologisesta sukupuolesta että sosiaalisesta/kulttuurisesta sukupuolesta.
Vapaa-aikana harrastan Amnesty paikallisryhmätoimintaa, musiikin kuuntelua, keikoilla käymistä, ruuanlaittoa ja loikoilua. Nämä harrastukset ovat yhteisiä mieheni kanssa ja juuri ne yhdistävät meitä, vaikka muuten persoonina olemme hyvin erilaisia. Olen ollut hänen kanssaan yhdessä jo kymmenen vuotta, ja jo se kertoo mielestäni hyvistä neuvottelutaidoista.
Tulevaisuudessa haluaisin työskennellä työpaikassa, joka toimii omien aatteitteni mukaisesti. Työtuloksen täytyy palvella jollain tapaa oikeudenmukaisen yhteiskunnan ideaa ja pyrkiä turvaamaan yksilön oikeudet. Tämä tarkoittaa teoreettisemmalla tasolla vaikuttamista sekä konkreettisella tasolla ihmisten auttamista. Työtehtävien pitää olla älyllisesti kiinnostavia ja työssä täytyy olla mahdollisuus itsensä haastamiseen ja kehittämiseen. Unelmieni työpaikassa on viihtyisä työyhteisö, jossa on joustava hierarkia, vuorovaikutus johdon ja alaisten välillä pelaa ja toisten työpanosta arvostetaan. Itse työnteko sisältää sekä itsenäistä puurtamista että yhteistä luovaa kollegojen välistä toimintaa. Työympäristön viihtyvyys on itselleni tärkeää ja mahdollisuus tehdä töitä myös kotona suotavaa.
